Kategoriat
asepalvelus

Huomioidaanko Ukrainan sodan opit varusmieskoulutuksessa?

Kuvituskuva suomalaisesta sotilasharjoituksesta metsässä, jossa maastopukuiset sotilaat harjoittelevat ja pieni drooni lentää puiden yllä.

Helsingin Sanomien tuore tutkiva artikkeli nostaa esiin kysymyksen, joka on helppo esittää mutta vaikeampi ratkaista: kuinka nopeasti Ukrainan sodasta saadut havainnot muuttuvat suomalaisen sotilaskoulutuksen arjeksi? Sota on tehnyt drooneista, elektronisesta sodankäynnistä, hajautetusta toiminnasta, linnoittamisesta, taisteluensiavusta ja jatkuvasta tiedustelusta entistä näkyvämpiä osia taistelukenttää. Jos sodankäynti muuttuu näin nopeasti, pysyykö varusmieskoulutus mukana?

Kysymys ei kuitenkaan näytä olevan aivan sama kuin se, huomioidaanko Ukrainaa Suomessa lainkaan. Julkisista lähteistä syntyy pikemminkin kuva, että Ukrainan sotaa seurataan tarkasti sotatieteessä, aselajikouluissa, seminaareissa ja Puolustusvoimien kehittämisessä. Vaikeampi kysymys on, kuinka nopeasti nämä havainnot muuttuvat yhtenäisiksi käytännöiksi kaikissa joukko-osastoissa ja lopulta yksittäisen varusmiehen koulutuspäivässä.

Helsingin Sanomien tutkiva artikkeli toimii hyvänä avauksena tähän keskusteluun. Sen rinnalle kannattaa kuitenkin nostaa myös se, mitä Puolustusvoimat ja sotilaskoulutuksen toimijat itse kertovat Ukrainan kokemusten hyödyntämisestä.

Ukraina näkyy jo kouluttajien koulutuksessa

Maavoimien Jalkaväkikoulun maaliskuussa 2026 julkaisema kirjoitus antaa varsin suoran vastauksen siihen, onko Ukrainan kokemuksia otettu huomioon suomalaisessa sotilaskoulutuksessa. Koulun mukaan havainnot Ukrainasta ovat vahvistaneet erityisesti sotilaan perustaitojen merkitystä. Samalla koulutuksessa on nostettu korostetusti esille lennokkiuhka, toiminta linnoitetuissa asemissa, taisteluensiapu, ase- ja ampumakoulutus sekä fyysinen toimintakyky.

Myös taistelukentän lisääntynyt läpinäkyvyys on mukana opetuksessa. Käytännössä kyse on siitä, että joukkojen on entistä vaikeampi liikkua, ryhmittyä tai huoltaa itseään huomaamatta. Droonit, sensorit ja tiedustelujärjestelmät tekevät suojautumisesta, hajauttamisesta ja oman toiminnan jälkien hallinnasta yhä tärkeämpiä.

Jalkaväkikoulun näkökulmasta Ukrainan opit eivät siis tarkoita vain uuden laitteen lisäämistä koulutusohjelmaan. Ne näkyvät myös vanhojen perustaitojen uudessa painotuksessa. Kirjoituksessa korostetaan esimerkiksi kykyä itsenäisiin ratkaisuihin, aloitteellisuutta ja tilanteeseen sopeutumista. Samalla droonit ja niiden torjunta on nostettu osaksi jalkaväen normaalia toimintaympäristöä.

Oleellinen yksityiskohta on se, että Jalkaväkikoulu kouluttaa juuri niitä ammattisotilaita ja kouluttajia, joiden tehtävänä on viedä osaamista edelleen joukko-osastoihin. Koulun oman kuvauksen mukaan perustason opinnoissa varmistetaan nimenomaan valmiuksia viedä opittu varusmiesten koulutukseen.

Lähde: Maavoimat: Koulutus Jalkaväkikoulussa – Pohdintaa Ukrainan sodan opeista ja liittoutumisesta.

Sotatieteessä Ukraina on selvästi pinnalla

Myös suomalaisessa turvallisuus- ja sotatieteellisessä keskustelussa Ukraina on kaikkea muuta kuin sivuroolissa. Viestiupseeriyhdistyksen huhtikuussa 2026 järjestämän seminaarin koko teemana olivat Ukrainan sodan opit. Ohjelmassa käsiteltiin muun muassa johtamisjärjestelmiä, kyberpuolustusta, kriittisen infrastruktuurin suojaamista, teletoiminnan varautumista, informaatiovaikuttamista sekä drooneja taistelukentällä.

Seminaarin osallistujajoukko kertoo samalla siitä, kuinka laajalle oppien tarkastelu ulottuu. Mukana oli Puolustusvoimien, viranomaisten, tutkimuksen ja yritysten edustajia. Ukraina ei siis ole vain yhden aselajin tai sotilasoppilaitoksen tutkimuskohde, vaan sen kokemuksia käsitellään järjestelmätasolla.

Lähde: Viestiupseeriyhdistyksen seminaari 29.4.2026: Ukrainan sodan opit.

Sama näkyy laajemmassa varautumisen tutkimuksessa. Pelastusopiston vuonna 2025 julkaisema Ukrainan opit -raportti tarkastelee sodan vaikutuksia siviiliyhteiskuntaan, väestönsuojeluun ja kriittiseen infrastruktuuriin. Se ei käsittele varusmieskoulutusta, mutta osoittaa, kuinka järjestelmällisesti Ukrainasta kerättyjä havaintoja pyritään Suomessa muuttamaan kehittämisehdotuksiksi.

Osa uusista opeista on jo varusmiesten arkea

Ajatus siitä, että uudet ilmiöt eivät olisi vielä lainkaan saavuttaneet varusmiehiä, olisi liian suoraviivainen. Pienten droonien käyttö tiedustelussa ja maalien paikantamisessa on ollut varuskunnissa koulutuksessa jo usean vuoden ajan. Ylen mukaan uusia pienikokoisia drooneja otettiin Maavoimien joukko-osastoissa koulutuskäyttöön jo vuonna 2023, ja niitä käytettiin myös varusmiesten loppusotaharjoituksissa.

Vuonna 2026 kehitys on jatkunut. Yle raportoi maaliskuussa, että suomalaisten varusmiesten koulutus räjähteitä kuljettavien mikrolennokkien käyttöön alkaa vuoden aikana. Samassa yhteydessä todettiin, että tiedusteludroonien käyttöä on opetettu jo pidempään ja että joukoilla on käytössä myös kevyitä laitteita lennokkien signaalien havaitsemiseen ja häirintään.

Myös droonien torjunta on etenemässä uuteen vaiheeseen. Puolustusvoimat kertoi heinäkuussa 2026, että torjuntadroonit otetaan ensin kokeilukäyttöön henkilökunnalla ja että niiden käyttöä on tarkoitus kouluttaa varusmiehille vuonna 2027.

Lähteet: Yle: droonit sotaharjoituksissa, Yle: mikrolennokkien koulutus varusmiehille ja Puolustusvoimat/Ruotuväki: torjuntadroonit osaksi varusmieskoulutusta.

Miksi oppien siirtyminen voi silti näyttää hitaalta?

Jos Ukraina on tutkimuksessa ja kouluttajien koulutuksessa näin näkyvästi esillä, mistä syntyy vaikutelma, että perusyksiköissä muutos tapahtuu hitaasti?

Yksi selitys on koulutusjärjestelmän mittakaava. Suomessa koulutetaan vuosittain suuri määrä varusmiehiä useissa joukko-osastoissa ja lukuisissa eri tehtävissä. Uusi toimintatapa ei muutu valtakunnalliseksi peruskoulutukseksi vain siksi, että se on havaittu hyödylliseksi yhdessä harjoituksessa tai tutkimuksessa. Ensin on arvioitava, sopiiko havainto Suomen olosuhteisiin, millaista kalustoa se vaatii, miten kouluttajat perehdytetään ja mitä vanhasta koulutuksesta jätetään pois uuden sisällön tieltä.

Toinen syy on se, ettei kaikkea Ukrainassa nähtyä voida kopioida sellaisenaan. Suomen maasto, joukkorakenne, materiaalit, tehtävät ja puolustusratkaisu poikkeavat Ukrainan tilanteesta. Jalkaväkikoulu korostaa itsekin kansallisten olosuhteiden merkitystä. Oikea oppi voi siis olla myös se, ettei ulkomaista toimintatapaa omaksuta sellaisenaan.

Kolmas syy liittyy turvallisuuteen ja vakiinnuttamiseen. Varusmiehille annettava koulutus täytyy voida toteuttaa turvallisesti, toistettavasti ja riittävän suurelle joukolle. Kokeilu henkilökunnalla ennen varusmieskoulutusta voi ulospäin näyttää viiveeltä, vaikka se olisi järjestelmän näkökulmasta tarkoituksellinen vaihe.

Neljäs syy on yksinkertaisesti sodankäynnin muutoksen nopeus. Ukrainassa uusia drooneja, häirintämenetelmiä, ohjelmistoja ja taktiikoita voidaan ottaa käyttöön viikoissa tai jopa päivissä. Rauhan ajan koulutusorganisaatio ei voi realistisesti vaihtaa valtakunnallista koulutussisältöään samassa rytmissä. Ero ei välttämättä kerro välinpitämättömyydestä, vaan kahden hyvin erilaisen toimintaympäristön nopeuserosta.

Kaikki Ukrainan opit eivät ole teknologiaa

Keskustelussa huomio kiinnittyy helposti FPV-drooneihin, elektroniseen sodankäyntiin ja uusiin sensorijärjestelmiin. Ukrainan sodan ehkä tärkeimpiä opetuksia voi kuitenkin olla se, että vanhat sotilaan perustaidot eivät ole kadonneet mihinkään.

Naamioituminen, linnoittaminen, hajauttaminen, ampumataito, ensiapu, fyysinen toimintakyky, huollon suojaaminen ja kyky toimia väsyneenä sekä epävarman tiedon varassa ovat edelleen olennaisia. Teknologia voi muuttaa sitä, miten nämä taidot toteutetaan, mutta se ei poista niiden tarvetta.

Tässä mielessä Jalkaväkikoulun viesti on kiinnostava vastapaino ajatukselle, että moderni koulutus olisi yhtä kuin mahdollisimman paljon uusia laitteita. Ukrainan kokemukset voivat johtaa sekä kokonaan uusiin koulutussisältöihin että siihen, että tuttuja perustaitoja harjoitellaan aiempaa vaativammin ja eri tavalla.

Perusyksikkö on lopulta ratkaiseva kohta

Varusmiehen kannalta ratkaisevaa ei ole se, kuinka monta seminaaria Ukrainasta järjestetään tai kuinka monta tutkimusta aiheesta julkaistaan. Ratkaisevaa on se, mitä omassa tuvassa, luokassa, ampumaradalla ja maastoharjoituksessa todella opetetaan.

Siksi kysymys oppien valumisesta perusyksiköihin on perusteltu. Kouluttajakoulutus ja tutkimus voivat muuttua nopeasti, mutta niiden vaikutus näkyy vasta, kun riittävä määrä kouluttajia osaa uuden asian, käytettävissä on tarvittava materiaali ja koulutus on sovitettu osaksi joukko-osaston vuosittaista rytmiä.

Samalla perusyksiköt eivät ole keskenään samanlaisia. Tiedusteluun, ilmatorjuntaan, viestiin, pioneereihin tai jalkaväkeen koulutettavilla varusmiehillä Ukrainan kokemukset näkyvät väistämättä eri tavoin. Kaikkien ei tarvitse osata käyttää samaa droonia tai häirintälaitetta, mutta lähes kaikkien voi olla tarpeen ymmärtää, miten jatkuva ilmatiedustelu muuttaa suojautumista, liikkumista ja joukkojen kokoamista.

Ehkä oikea kysymys on nopeus, ei huomioiminen

Julkisen aineiston perusteella olisi vaikea väittää, ettei Ukrainan sodan oppeja huomioitaisi suomalaisessa sotilaskoulutuksessa. Niitä käsitellään kouluttajien opetuksessa, sotatieteessä, seminaareissa, harjoituksissa ja uusien suorituskykyjen käyttöönotossa. Osa muutoksista näkyy jo varusmiehille asti.

Silti on täysin mahdollista, että oppien siirtyminen tutkimuksesta ja kokeiluista kaikkien perusyksiköiden arkiseksi toimintatavaksi kestää. Se on suuren koulutusorganisaation luonteeseen kuuluva haaste, ja Ukrainan sodan poikkeuksellisen nopea innovaatiosykli tekee siitä entistä näkyvämmän.

Kysymystä ei siksi ehkä kannata asettaa muodossa ”onko Ukraina huomioitu vai ei”. Hedelmällisempi kysymys on, onko Suomen järjestelmä riittävän nopea erottamaan olennaiset havainnot hetkellisistä ilmiöistä ja viemään käyttökelpoiset opit kouluttajilta varusmiehille ennen kuin taistelukenttä ehtii muuttua uudelleen.

Siihen ei julkisista lähteistä saa yksiselitteistä vastausta. Mutta ainakin yksi asia näyttää selvältä: Ukrainan sota on suomalaisessa sotilaskoulutuksessa vahvasti läsnä. Keskustelu koskee ennen kaikkea sitä, kuinka syvälle ja kuinka nopeasti sen opit ehtivät juurtua.

Kategoriat
asepalvelus

Naiset Suomen armeijassa: Sukupuoliroolit murroksessa

Suomen armeija on aina ollut ylpeä perinteistään, ja yksi näistä perinteistä on naisten vahva ja rohkea panos puolustusvoimiimme. Harvat tietävät, kuinka pitkä ja monipuolinen heidän historiansa on. 

Jo varhaisina aikoina naiset osallistuivat sotatoimiin erilaisissa rooleissa. Yksi tunnetuimmista esimerkeistä on Lotta Svärd -järjestö, joka oli merkittävä naisvoimaa edustava organisaatio ja tuki sotaveteraaneja.

Tämän aikakauden naiset eivät olleet vain taustatoimijoita. He palvelivat sairaanhoitajina, radiotiedustelijoina ja lentokoneiden huoltotehtävissä. Heidän panoksensa oli korvaamaton, ja he toimivat rintamalla elämän ja kuoleman kysymysten äärellä.

Yksi esimerkki rohkeista naisista Suomen armeijassa on Aino Kuusinen, joka oli Lotta Svärd -järjestön jäsen ja teki mittavan työn sotavuosien aikana. Hänen tarinansa kertoo omistautumisesta ja voimasta, joka naisilla oli ja on edelleen Suomen armeijassa.

Stereotypioiden murtajat: Naisen rooli armeijassa muuttuu

Sotien jälkeen naisten roolit armeijassa alkoivat laajentua ja monipuolistua. Ajan myötä naiset ottivat vastuuta yhä monimutkaisemmista tehtävistä. Vuonna 1995 Suomessa otettiin käyttöön asevelvollisuus myös naisille, mikä avasi uusia mahdollisuuksia naisten osallistumiselle armeijaan.

Nykyään Suomen armeija ei ole enää sukupuolisidonnainen organisaatio. Naiset palvelevat kaikilla sotilasarvoilla ja kaikissa erikoisjoukkojen osastoissa. He ovat lentäjiä, panssarimiehiä, merisotilaita ja insinöörejä. He ovat sotilaita, jotka osaavat tehtävänsä yhtä hyvin kuin miespuoliset kollegansa.

Jos olet 18–29-vuotias Suomen kansalainen ja terveydentilasi mahdollistaa sotilaskoulutuksen, voit hakeutua vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Vapaaehtoista asepalvelusta voi suorittaa erilaisissa Puolustusvoimien joukoissa ja tehtävissä.

Ilmoittautuminen Suomen armeijaan: Opas naisten asepalvelukseen

Naiset voivat ilmoittautua Suomen armeijaan samalla tavalla kuin miehetkin. Prosessi on lähes yhtä yksinkertainen nettikasinon pelaajaksi rekisteröityminen – joskin pidempikestoinen.

Tässä on lyhyt ohje siitä, miten naiset voivat astua asepalvelukseen:

  1. Tutustu vaatimuksiin: Ennen kuin aloitat hakuprosessin, varmista, että täytät armeijan vaatimukset. Naiset voivat hakea vapaaehtoiseksi asepalvelukseen ja sitä kautta osaksi Suomen puolustusvoimia.
  2. Hae: Voit hakea asepalvelukseen verkossa Puolustusvoimien verkkosivujen kautta. Hakuaika vaihtelee, joten seuraa ajankohtaisia ilmoituksia.
  3. Valintakokeet: Jos hakemuksesi hyväksytään, sinut kutsutaan valintakokeisiin. Kokeet arvioivat fyysistä kuntoasi ja muita tarvittavia taitoja.
  4. Koulutus: Mikäli läpäiset valintakokeet, sinut koulutetaan asepalvelukseen. Koulutusohjelma ja -aika riippuvat siitä, mihin tehtäviin olet valittu.
  5. Asevelvollisuus ja vapaaehtoinen asepalvelus: Suomessa on asevelvollisuus, mutta naisille se on vapaaehtoinen. Voit suorittaa vapaaehtoisen asepalveluksen, jos niin haluat.
  6. Palvelusajan päättyminen: Kun palvelusaikasi päättyy, saat arvokasta kokemusta ja taitoja, jotka voivat hyödyttää sinua monella elämän osa-alueella.

On tärkeää tarkistaa ajankohtaiset vaatimukset ja hakuajat Puolustusvoimien virallisilta verkkosivuilta ja ottaa yhteyttä heihin, jos sinulla on erityisiä kysymyksiä tai tarvitset lisätietoja hakuprosessista. 

Haasteita ja voittoja: Naiset Suomen armeijassa tänään

Suomen armeijassa naisten asepalvelus on avoinna ja vapaaehtoista, mutta se voi silti tuoda mukanaan joitakin erityisiä haasteita. 

On tärkeää huomata, että monet näistä haasteista ovat yhteisiä kaikille asevelvollisille, mutta ne voivat koskettaa naisia erityisellä tavalla. 

Tässä esimerkkejä:

  • Fyysinen vaatimustaso: Armeijassa vaaditaan hyvää fyysistä kuntoa. Naiset saattavat kohdata haasteita, jos he eivät ole tottuneet samanlaiseen fyysiseen harjoitteluun kuin miehet. Tämä voi vaatia ylimääräistä ponnistelua ja omistautumista.
  • Sukupuolten tasa-arvo ja inklusiivisuus: Vaikka naisten asepalvelus on tasa-arvoista, voi silti esiintyä tilanteita, joissa tasa-arvon toteutuminen vaatii erityishuomiota. Esimerkiksi majoitusjärjestelyt ja tietyt tehtävät voivat vaatia sopeutumista ja joustavuutta.
  • Vaatimukset ja odotukset: Naiset saattavat tuntea paineita näyttää, että he ovat yhtä päteviä kuin miehet. Halu näyttää kykynsä voi johtaa ylimääräiseen stressiin.
  • Henkinen vahvuus: Asepalvelus vaatii henkistä vahvuutta ja stressinsietokykyä. Naiset saattavat joutua kohtaamaan haasteita, jotka liittyvät henkiseen hyvinvointiin, kuten koti-ikävä tai epävarmuus tulevaisuudesta.

On kuitenkin tärkeää huomata, että monet naiset käyvät armeijan läpi menestyksekkäästi ja saavat siitä paljon arvokasta kokemusta. Monet haasteet voivat olla myös mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä sekä osoittaa omia vahvuuksiaan ja taitojaan. 

Suomen armeija tarjoaa tukea ja resursseja kaikille palveluksessa oleville, jotta he voivat selviytyä haasteistaan ja menestyä palveluksessaan. Esimerkiksi eversti Jenni Puputti on yksi niistä naisista, jotka ovat tehneet vaikutuksen Suomen armeijassa. Hän on toiminut erilaisissa tehtävissä ja näyttänyt tietä miten päättäväisyys ja kyky ylittää odotukset voivat viedä pitkälle. Hänen tarinansa on inspiraatio monille nuorille naisille, jotka haaveilevat urasta armeijassa.

Kategoriat
asepalvelus

IT-tehtävät armeijassa – elektronisen urheilun huiput erikoisjoukoissa

it sotilas

Suomessa on yleinen asevelvollisuus, mutta se ei suinkaan tarkoita, että palvelusaika ja sen mukanaan tuomat kokemukset olisivat kaikille samanlaiset. Erikoistehtävistä kiinnostuneet alokkaat voivat hakeutua erilaisiin erikoisjoukkoihin jo ennen asepalvelukseen astumista. Etenkin huipputeknologiaan ja kyberturvallisuuteen liittyvät tehtävät herättäneet varusmiesten mielenkiinnon. Haku on mahdollinen vielä kutsuntojen ja palveluspaikan määrittämisen jälkeenkin ja lomake täytetään verkossa Puolustusvoimien sivuilla. 

Elektroninen sodankäynti ja kybervarusmiehet

Elektronisen sodankäynnin koulutus (ELSO) keskittyy sähkömagneettista säteilyä käyttävien järjestelmien avulla tehtäviin tiedustelutehtäviin, niiden häirintään ja häirinnän torjumiseen. Palvelusaika kestää 347 päivää, ja palveluspaikaksi määräytyy Panssariprikaati Parolannummella tai Reserviupseerikoulu Haminassa. 

Kaikille yhteisen peruskoulutuskauden jälkeen elektronisen sodankäynnin ja sotilasjohtamisen perusteisiin perehdytään aliupseerikurssilla. Parhaiten menestyneet osallistujat pääsevät jatkamaan kolutusta reserviupseerikurssilla ja tehtäväkohtaisia taitoja ja sotilasjohtamista harjaannutetaan joukkokoulutuskaudella. Palvelusajan jälkeen halukkaat voivat hakea töihin Puolustusvoimiin tai osallistua kriisinhallintaoperaatioihin ulkomailla.

ELSO:n pääsyvaatimukset eivät ole haastavia, sillä normaali terveydentila, palveluskelpoisuusluokka A, virheetön värinäkö, hyvä näkö- ja kuulo sekä fyysinen kunto riittävät. Sisäänpääsyä kuitenkin helpottaa, jos hakija näyttää motivaationsa uusien asioiden oppimiseen ja osoittaa kiinnostusta elektroniikkaan, tietotekniikkaan, matemaattisiin aineisiin, vieraisiin kieliin ja radioamatööritoimintaan. Hakijan välittömästi karsiviin tekijöihin kuuluvat puuttuva tai yli vuoden vanha lääkärintodistus sekä alle 2 400 metrin tulos 12 minuutin juoksutestissä. 

Kybervarusmieheksi pääseminen onkin kovempi luu purra. Koulutukseen otetaan vuosittain kaksi erää, joihin pääsee pääsykokeen perusteella 15–20 sopivinta hakijaa. Palvelusaika on 255 päivää, paitsi johtajatehtäviin valituilla varusmiehillä, jotka viettävät palveluksessa 347 päivää. Haku tehdään jo ennen palvelukseen astumista ja myös tarvittavat turvallisuusselvitykset suoritetaan usein ennen palvelusajan alkamista. 

Kybervarusmiesten koulutus on käytännönläheistä ja monipuolista. Palvelusaikana käydään läpi muun muassa salausjärjestelmiä, valvomotoimintaa, avointen lähteiden tiedustelua, verkkotekniikoita ja käyttöjärjestelmiä sekä opitaan forensiikkaa ja projektityöskentelyä. Koulutukseen kuuluu sekä kotimaisia että ulkomailla tehtäviä kyberharjoituksia ja palvelusajan jälkeen reserviläiset voivat hakua alan töihin Puolustusvoimille. 

Täydellisellä kybersotilaalla on hakkerimentaliteetti, kykyä pitkäjänteiseen, itsenäiseen toimintaan ja halua toimia tiimeissä. Aikaisempi tietotekniikan osaaminen ja halu jatkuvaan kehittymiseen ovat välttämättömiä, kuten myös Suomen kansalaisuus. Osaamisprofiilit keskittyvät ohjelmointiin, verkkotekniikoihin, käyttöjärjestelmien tuntemiseen ja palvelinten ja päätelaitteiden ylläpitoon. Kaikkia osa-alueita ei tarvitse hallita, mutta plussaa on, jos hakijalla on kokemusta esimerkiksi kryptologiasta, mobiiliteknologioista, keinoälystä, koneoppimisesta tai virtualisointitekniikoista. 

Puolustusvoimien urheilukoulu ja e-urheilu

Puolustusvoimien urheilukoulu kouluttaa tiedusteluryhmiä haastaviin olosuhteisiin poikkeusolojen tarpeisiin. Perinteisesti lajeina on talvella ollut esimerkiksi hiihto, ampumahiihto, hiihtosuunnistus, mäkihyppy ja lumilautailu, ja kesällä muun muassa ammunta, autourheilu, amerikkalainen jalkapallo, yleisurheilu, golf, purjehdus, pyöräily, fitness-urheilu, melonta, jalkapallo, miekkailu ja judo. Viimeisimpänä kesälajien listaan on lisätty elektroninen urheilu. Suomen elektronisen urheilun liitto (SEUL) osallistuu hakuvaiheen arviointiin.

Urheilijoiden olemassa olevia vahvuuksia kehitetään, ja palvelusajan jälkeen heidät sijoitetaan tiedusteluryhmiin taisteluläheteiksi, varajohtajan tai ryhmänjohtajan tehtäviin. Palvelusaika kehittää urheilijaa kokonaisvaltaisesti ja mahdollistaa etenemisen kansainväliselle huipulle asti. Yhteistyötä tehdään henkilökohtaisten valmentajien lisäksi lajiliittojen, seurojen ja Olympiakomitean kanssa. 

Pääsyvaatimukset ovat korkeat ja hakijan on jo hakiessaan edustettava ikäluokkansa kansallista tai kansainvälistä huippua omassa lajissaan. Lisäksi lajin on oltava Olympia- tai MM-kilpailujen ohjelmassa tai muuten laajasti suosittu. 

Yksi Puolustusvoimien elektronisen urheilun linjalle päässyt varusmies on esports-organisaatio ENCE Esportsissa pelaava Erik ”EKI” Tammenpää. Nuori mies on Suomen menestynein NHL-pelaaja ja voittanut kotimaisia ja kansainvälisiä mestaruuksia sekä 1vs1-pelitilassa että 6vs6-pelitilassa. Helsingin Santahaminassa käytävä varusmiespalvelu ja urheilukoulu tulevat kehittämään täysammattilaista sopimuspelaajaa, ja palveluajan jälkeen tulevaisuus on avoin.

On siis oltava realisti tältä osin: pelkkä pelailu ei oikeuta tähän linjaan. Urheilujoukot on varattu määrätietoisesti harjoitteleville varusmiehille. Tämä on myös osoitettava tulosten kautta.

Tietotekniikan alan työtehtävät Puolustusvoimissa

Tietotekninen osaaminen kehittyy varusmiesaikana usealla eri tavalla. ICT-tukihenkilöt tekevät asiakaspalvelu-, ylläpito- ja kehittämistehtäviä, jotka antavat heille valmiuden toimia tulevaisuuden tietotekniikan, -hallinon ja -turvan ammattilaisena julkisella ja yksityisellä sektorilla. Valmennusjaksoon voi kuulua myös komentaja- ja esikuntasimulaattori (KESI) -tehtäviä useissa eri tietoturvaluokituksissa.

Ohjelmoijat keskittyvät ohjelmistojen ja järjestelmien suunnittelu-, kehitys- ja ylläpitotehtäviin. OSINT-tiimit erikoistuvat uusien tiedonhankinta- ja tutkimusmenetelmien kehitykseen ja pääsevät kehittämään JavaScript, Full-Stack, Python, Linux ja Docker-osaamistaan. Ylläpitäjät hallinoivat verkko- ja Intranetsivuja, tuottavat sisältöä sekä tarjoavat Puolustusvoimien henkilökunnalle IT-tukea ja -koulutusta. 

Tietojärjestelmäasentajien vastuulla ovat eri joukko-osastojen IT-alan ylläpito-, korjaus- ja asennustehtävät, kuten valokuitu- ja kuparikaapeliyhteyksien rakentaminen. Listaan voidaan lisätä lähituen asennustehtävät ja lähiverkkojen suunnittelu- ja rakentamistyöt. 

Virtuaalikoulutustukihenkilöt puolestaan työskentelevät Puolustusvoimien ainoassa PC-pelialaan keskittyvässä yksiössä. Armeijan monipuolinen simulaattorikalusto tarjoaa monipuolisia tehtäviä verkotus-, kartoitus-, 3D-mallinnus- ja VR/XR-aloilta. Virtuaalikoulutustukihenkilöt tuottavat apukouluttajana toimimisen ohessa erilaisia karttoja ja mallinnuksia Puolustusvoimien tarpeisiin. Näihin kuuluvat erilaiset skenaariot, aseet, ajoneuvot ja objektit.

Kyberturvallisuuden merkitys kasvaa

Maanpuolustustehtävät, konfliktitilanteiden ratkaisu ja muut sotatoimet ovat muuttuneet merkittävästi muutamassa vuodessa. Jotta alan jatkuvasti kehittyviin haasteisiin voidaan vastata pikaisesti, tarvitaan vuosittain kymmeniä kyberasiantuntijoita lisää. Vuoteen 2024 mennessä Puolustusvoimat aikoo palkata riveihinsä noin 200 uutta kyberalan ammattilaista. 

Toistaiseksi tilanne on ollut hallinnassa, mutta pahimmillaan alan työntekijäpula voi johtaa kansallisen puolustuksen heikkenemiseen. Kybertoimintaympäristöjä pidetään sodankäynnin viidentenä alueena, ja digiteknologioiden yleistymisen vuoksi uhat kohdistuvat ennen kaikkea liikenne-, energia-, terveydenhuolto- ja rahoitusalaan. Niin kutsuttua ”pimeää verkkoa” käytetään laittomien tavaroiden myymiseen ja sosiaalisen median alustoja hyödynnetään laittoman tai muuten sotapropagandaa tukevan sisällön levittämiseen.

Vahvasti suojatun viestintäympäristön ylläpitäminen on tärkeää myös rauhanaikana. Kyberrikollisuuden ja verkkopetosten torjuminen, kyberdiplomatian edistäminen ja tutkimuksen ja innovoinnin edistäminen ovat kaikki tärkeitä tavoitteita, joihin Puolustusvoimat työssään ja koulutusohjelmissaan pyrkii. Vahvat kyberturvallisuustoimet lisäävät myös kansalaisten luottamusta valtion tarjoamiin digitaalisiin välineisiin ja palveluihin. 

Suomella on monien omien kyberturvallisuustyökalujensa lisäksi käytössään Euroopan kyberrikostorjuntakeskuksen ja Euroopan monialaisen rikosuhkien torjuntafoorumin tuki. EU:n säännöissä ja politiikoissa kiinnitetään yhä enemmän huomiota kyberturvallisuuteen ja sen rahoitukseen ja tutkimukseen. Esimerkiksi vuodesta 2019 lähtien EU on voinut määrätä kohdennettuja pakotteita, kuten matkustuskielto tai varojen jäädyttäminen, kyberhyökkäysten estämiseksi ja niihin vastaamiseksi, ja Bukarestiin on rakenteilla uusi Euroopan kyberturvallisuuden teollisuus-, teknologia- ja tutkimusosaamiskeskus. Laakereilla ei todellakaan levätä!

Kategoriat
asepalvelus

Asepalvelus 2020 – jatkuuko asevelvollisuus Suomessa

armeijan sotilaita maastopuvussa

Suomen perustuslaki ilmoittaa jokaisen suomalaisen olevan maanpuolustusvelvollinen. Varsinainen asevelvollisuus kuitenkin koskee ainoastaan 18−60 -vuotiaita miehiä. Naiset voivat hakea palvelukseen vapaaehtoisesti. Asevelvollisuus voidaan suorittaa myös aseettomana varusmiespalveluksena tai siviilipalveluksena, ja koulutuksen päätteeksi henkilö kuuluu Puolustusvoimien reserviin. 

Asevelvollisuus on pienelle maalle kustannustehokas tapa pystyä puolustamaan maata konflikti- ja sotatilanteissa. Suomalainen maanpuolustuskoulutusjärjestelmä on ajantasainen, laadukas ja arvostettu, ja se kykenee tuottamaan suuren ja toimintakykyisen reservin. Mutta järjestelmän vastustajiakin löytyy. 

Aktiivinen asevelvollisuuden vastustus

Viime vuosien aikana maanpuolustusvelvollisuutta on kritisoitu ankarastikin. Asevelvollisuuden lakkauttamisen motiivit eivät kuitenkaan liity turvallisuuspolitiikkaan, vaan oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvon edistämiseen. Asepalvelusta ei haluta poistaa kokonaan, mutta siitä toivotaan vapaaehtoista kaikille sukupuolille. 

Ensimmäinen kansalaisaloite asevelvollisuuden lakkauttamiseksi tehtiin vuosina 2013–2014. Ohi on -kampanja ei kuitenkaan saanut kokoon 50 000 allekirjoitusta, joilla asia olisi edennyt eduskunnan käsittelyyn. Medianäkyvyys ja tiede- ja kulttuurimaailman tuki oli silti suurta, ja asiasta alettiin keskustella avoimemmin. Eduskuntavaalien alla alkanut Asepalvelus 2020 -kampanja haastoi eduskuntavaaliehdokkaita antamaan vaalilupauksen asevelvollisuuden muuttamisesta. Sen ydinajatuksena olivat osallistumispakon vaihtaminen kannustukseen ja totaalikieltäytyjien rankaisemisesta luopuminen.

Yrityksestä huolimatta eduskuntavaaleista ei tullut turvallisuuspolitiikkaan keskittyviä vaaleja. Hiipuneesta kannatuksesta huolimatta asevelvollisuuden säilyttämisestä nykyisellään vallitsee laaja konsensus. Suomen Nato-jäsenyys tulee muuttamaan muutamia seikkoja, kuten lisäämään tiedusteluyhteistyötä, kehittämään toimintakykyä maamme rajojen ulkopuolella ja kasvattamaan puolustusmenojaan. Nato ei pakota jäsenmaita osallistumaan sotilasoperaatioihin, vaan yhteistyö toteutettaisiin ammattisotilaiden ja vapaaehtoisten reserviläisten voimin. 

Tavoitteena tasa-arvoisesti toteutettava asepalvelus

Pakollisen asepalveluksen vastustajat pitävät käytäntöä ihmisoikeuksien ja sukupuolten välisen tasa-arvon vastaisena. Miehet vs. naiset -jaottelu nähdään nyky-yhteiskunnassa vanhanaikaisena ja yksilönvapautta rikkovana, ja siihen toivotaan Ruotsin tai Norjan kaltaista ratkaisumallia. Länsinaapurimme perustaa maanpuolustuksensa vapaaehtoisuuteen ja motivointiin pakottamisen sijaan. Samankaltaisesti monet Nato-maat, kuten Espanja, ovat karistaneet pakollisen asevelvollisuuden harteiltaan täysivaltaisen jäsenyyden saavuttamisen myötä. 

Suomessa tälle tielle tuskin lähdetään. Maamme maantieteellinen pinta-ala, ikäluokat ja raja Venäjän kanssa tukevat yleisen asevelvollisuuden säilyttämistä Nato-jäsenyyden jälkeenkin. Samaan ratkaisuun ovat päätyneet muutkin Venäjän naapurimaat, kuten Viro ja Turkki. Myös Kreikka ja Liettua luottavat omaan reserviinsä Natosta saadun avun lisäksi.

Vaihtoehtoja nykyisenkaltaiselle asevelvollisuudelle

Epävarmassa maailmantilanteessa on selvää, että Suomen sotilaallinen varautuminen edellyttää edelleen ison reservin olemassaoloa. Yleisestä asevelvollisuudesta ei näin ollen olla luopumassa lähivuosina, mutta tasa-arvoisuutta voitaisiin edistää laajentamalla kutsuntoja miehistä naisiin. 

Aiemmat sodat ovat osoittaneet, että naisilla on merkittävä rooli kotirintamalla. Lotat auttoivat sotaa pakenevia siviilejä, muonittivat koti- ja sotajoukkoja, perustivat sairaaloita, hoitivat haavoittuneita sekä keräsivät ja valmistivat varusteita. Kanslia- ja viestilotat auttoivat kenttäpostin kulussa ja hoitivat puhelinkeskuksia, kun taas iltavalvontalotat päivystivät taivasta viholliskoneiden varalta. 

Jos pakollinen asevelvollisuus laajennettaisiin koskemaan 18–60-vuotiaita naisia, työt voisivat olla tämän kaltaisia, siviilipalvelukseen keskittyviä tehtäviä. Sen sijaan historia ei tue päinvastaista liikettä. Ennen vapautuslaista nauttineet Jehovan todistajatkin ovat vuodesta 2019 lähtien joutuneet suorittamaan palveluksen muiden miesten lailla. 

Vapautus asevelvollisuudesta saavutetaan vain vaikean vamman tai sairauden vuoksi. Ennen sitä reserviläiselle kuitenkin yritetään löytää hänen kykyjään vastaava sijoituspaikka ja vapautus on voimassa korkeintaan 3 vuotta. Palvelukelpoisuus tarkistetaan tasaisesti uudestaan aina 25 ikävuoteen asti. Vasta sitten vapautus on lopullinen.

Totaalikieltäytymisen seuraukset nykyisen asepalveluslain mukaan

Totaalikieltäytyminen tarkoittaa, että asevelvollinen henkilö kieltäytyy kaikesta asevelvollisuusjärjestelmään sisältyvästä palvelusta – myös aseettomasta siviilipalveluksesta. Syynä usein protesti koko järjestelmää tai sen epäkohtia vastaan, ja rangaistuksena on vapauden evääminen. 

Vankeuden tai kotiarestin kesto on puolet jäljellä olevasta henkilökohtaisesta palvelusajasta eli pisimmillään 173 vuorokautta. Tuomio on aina ehdoton eikä ehdonlaiseen vapauteen voida päästä muuten kuin anomalla takaisin siviilipalvelukseen. Rangaistuksesta ei tule merkintää rikosreksiteriin, vaan se kirjataan oikeusjärjestelmän tietojärjestelmää. Asia tulee esiin esimerkiksi henkilöstä tehtyjen turvallisuusselvitysten yhteydessä, ja tieto vanhenee 10 vuodessa. 

Kieltäytymisprosessi käynnistyy kirjallisella kieltäytymisilmoituksella, jättämällä saapumatta määrättyyn palveluspaikkaan tai poistumalla sieltä ilman lupaa. Kieltäytyjää ei aina etsintäkuuluteta, mutta asiasta seuraa rikosilmoitus ja tarvittaessa poliisi tulee hakemaan kieltäytyjän kotoa. Seuraa kuulustelu ja oikeudenkäynti, jonka jälkeen tuomio pannaan täytäntöön 2-4 kuukauden kuluessa. Vapausrangaistuksen lisäksi totaalikieltäytyjän maksettavaksi kertyy 40 euron ”rikosuhrimaksu”.

Tuomiosta on mahdollista valittaa hovioikeuteen, mutta rangaistuksen pituus ei siellä muutu. Käsittelyssä on ainoastaan se, onko rangaistus täytettävä avoimessa tai suljetussa vankilassa vai onko se vaihdettavissa valvontapannalla toteutettuun kotiarestiin. Tällöin asunnosta saa poistua ennalta laaditun suunnitelman mukaisesti töihin, opiskelemaan tai muuhun tuomio-istuimen etukäteen hyväksymään tapahtumaan. Päihteiden käyttö rangaistuksen aikana on ehdottomasti kielletty ja sääntöjen rikkominen muuttaa kotiarestin vankeustuomioksi. 

Asepalvelus 2020 -kampanja pyrkii poistamaan totaalikieltäytyjien rangaistukset kokonaan, ja luomaan kokonaan vapaaehtoisuuteen perustuvan maanpuolustusjärjestelmän. Toistaiseksi idea ei kuitenkaan ole saanut tuulta siipiensä alle eikä nykyisiin toimintatapoihin ole odotetavissa suuria muutoksia.